21.10 klo 11 kaksikielinen jumalanpalvelus

Seurakuntalehden tiedoista poiketen sunnuntaina 21.10 järjestetään yksi kaksikielinen jumalanpalvelus. Useita uusia jäseniä liitetään seurakuntaamme. Nuoret ja musiikkiryhmä ovat mukana. Lähetyslounas ja kirkkokahvit. Tervetuloa!

Seurakuntakonferenssi ma 22.3.

ma 22.10. klo 18:00- 20:00 Syksyn seurakunta-konferenssi, puheenjohtajana piirikunnanjohtaja Jori Brander. Tervetuloa kaikki jäsenet keskustelemaan yhteisistä asioista!

Nuorten illat syksyllä 2018

Syksyllä nuorille on taas omia iltoja useina lauantaipäivinä klo 17 alkaen. Lokakuussa järjestetään myös nuorten viikonloppuleiri (19.- 21.10). Seurakuntamme nuoria ja nuorten toimintaa on hyvä muistaa rukouksin. Kiitos!

Aamuhartaus YleAreenassa

Englanninkielisen työmme koordinaattori Adwoa Brewu piti radiossa aamuhartauden (suomeksi) 6.10. Hartaus on kuultavissa kuukauden ajan osoitteessa https://areena.yle.fi/1-4504665

Veli Loposen saarnoja luettavissa näiltä sivuilta

Lisäämme jatkossa seurakuntamme pastorin Veli Loposen pitämiä saarnoja tälle sivustolle, "Saarnoja"-alasivulle (ks. yllä oleva valikko). Jos et pääse kirkkoon sunnuntaisin, voit nyt siis lukea Velin opetusta jälkikäteen. Uusia saarnoja lisätään sivuille noin kerran kuukaudessa.

Osoitetiedot

Punavuorenkatu 2,
00120 Helsinki

Bussit 14, 17 ja 18 sekä raitiovaunut 1 ja 3 pysähtyvät kirkon lähellä.

Tapahtumatiedot myös Facebookissa

Löydät sivumme Facebookista hakusanoilla "Metodistikirkko Helsinki" ja nuorten oman Facebook-sivun sanoilla "Metodistinuoret Helsinki".

Our English UMC in Facebook

Our English-speaking congregation has their own Facebook profile, which you can find by name "The Helsinki United Methodist Church English Service"

Saarnoja

Pastori Veli Loposen elokuussa 2018 jumalanpalveluksissamme pitämät saarnat ovat nyt luettavissa alta. Saarnat perustuvat Efesolaiskirjeen lukuihin 4-6. Tervetuloa lukemaan ja pohtimaan apostoli Paavalin viestiä seurakuntalaisilleen.

**************************************************

Rakennu ja rakenna rakkaudessa

Efesolaiskirje 4:1–16

 Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.

Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!  Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.

 Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa. Kirjoituksissa sanotaankin:

-- Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.

 Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. (Ef. 4:1–16)

 1. Eläkää kutsunne arvoisesti

Paavali aloittaa tässä opetuksensa kehotuksella elää saamamme kutsun arvoisesti. Nöyryys, lempeys ja kärsivällisyys eivät kuitenkaan ole varsinaisia tapoja elää kutsumme mukaan, vaan enemmänkin ominaisuuksia, joita tarvitsemme siinä.

Mitä sitten kutsumme arvon mukainen elämä tarkoittaa? Ensimmäiseksi voi tulla mieleen Jumalan antama erityinen kutsu johonkin tehtävään. Esimerkiksi evankelistaksi, pastoriksi tai kaupan kassaksi. Sitä Paavali ei kuitenkaan tässä tarkoita. Hän puhuu kutsusta paljon yleisemmällä tasolla ja tarkoittaa meidän kaikkien saamaa kutsua. Ehkä nyt mieleen tulee Jeesuksen antama lähetyskäsky. Sehän on yleinen, kaikkia koskeva. Mutta ei kyse ole siitäkään.

Kyse on kutsusta lähteä seuraamaan Jeesusta. Uskoa häneen ja pitää häntä Herranaan. Pyrkiä noudattamaan hänen tahtoaan ja myös toimimaan niin, että se leviäisi maailmassa. Kutsu tarkoittaa siis kutsua Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Kutsun arvoisesti eläminen on valtakunnan lakien ja arvojen mukaan elämistä.

 2. Varjelkaa yhteyttä

Kutsu, jolla Paavali aloitti, on kutsua yhteyteen. Se on tietenkin yhteyttä Jumalaan, mutta se on myös yhteyttä hänen omiinsa, seurakuntaan. Yhteys on oikeastaan seurakunnan elinehto, ilman sitä ei ole seurakuntaa. Vaikka nykyään elämme individualismin aikaa ja yksilöt korostuvat, uskossa Jeesukseen ei ole kyse vain yksilön pelastuksesta, vaan vähintään yhtä paljon myös yhteisön, Kristuksen ruumiin, Jumalan valtakunnan, rakentamisesta.

On siis ymmärrettävää, että Paavali keskittyy tässä katkelmassa niin paljon yhteyteen. Hän kehottaa meitä varjelemaan yhteyttä rakkaudessa ja rauhassa. Yhteys ei siis ole asia, joka vain on, vaan sitä täytyy myös pitää yllä. Yhteyden voi moni asia rikkoa helposti. Väsyneenä saattaa sanoa toiselle pahasti. Tulee erimielisyyksiä. Ylenkatsotaan toisia. Rikkonaisuus on vieläpä helppo hyväksyä. Mekin olemme tottuneet siihen, että erilaisia seurakuntia ja kirkkokuntia ja liikkeitä on vaikka mihinkä lähtöön. Jotkut niistä ovat niin erilaisia meihin nähden, että on jopa vaikea ajatella meidän olevan samaa porukkaa. Ja tietenkin joidenkin ihmisten ja yhteisöjenkin kohdalla voi ylittyä se raja, jolloin ne siirtyvät kristillisyyden ulkopuolelle. Silloinkin meidän tulisi pyrkiä yhteyteen vetämällä heitä takaisin oikealle tielle.

Yhteyttä Paavali perustelee sikermällä ykseydestä. On yksi Herra, usko, kaste ja niin edelleen. Tämä ei ole opillinen kannanotto esimerkiksi kolminaisuudesta tai uudestikastamisesta, vaan yhteyden ja ykseyden korostamista. Jokainen kristitty uskoo täsmälleen samaan Jumalaan riippumatta siitä, miten on tullut uskoon. Jokainen kristitty on kastettu samalla kasteella riippumatta siitä miten, millä vesimäärällä ja missä vaiheessa on kastettu.

Yhteys on myös sitä, että olemme Jumalassa, hänen omiaan. Se todistaa, että hän hallitsee meitä.

3. Rakentukaa ja rakentakaa yhdessä

Kahden edellisen kehotuksen jälkeen Paavali avaa niistä eteemme uuden kuvan. Hän kertoo, että kyse on rakentumisesta ja rakentamisesta niin kutsun mukaan elämisessä kuin yhteyden varjelemisessakin.

Paavali antaa meille selkeän järjestyksen. Ensinnäkin hän sanoo, että Jumala on antanut meille tiettyjä virkoja. Nämä virat kuvaavat ensisijaisesti 1. vuosisadan tilannetta. Nykyisin käytämme erilaisia nimityksiä viroista. Pääasia kuitenkin on, että nämä perusvirat toimivat seurakunnan rakennukseksi, jotta seurakunta voisi toteuttaa tehtäväänsä. Kyse on siis yhteisestä tehtävästä.

Meillä metodistikirkossakin puhutaan yleisestä pappeudesta, johon meidät kaikki kristityt on kutsuttu. Mutta tiedostamme myös, että yleisen pappeuden sisällä on myös erityinen pappeus, erityisiä tehtäviä, joihin Jumala kutsuu ja joihin seurakunta heidät siunaa. Mutta tarkoitus ei ole, että nämä erityisen tehtävän saaneet tekisivät kaikki työt, kuten ei Paavalinkaan mukaan ollut tarkoitus, että kyseiset viisi alkuseurakunnan virkaa toteuttaisivat kaikki työt.

Paavali laajentaa kuvaansa ja näyttää, miten näiden erityisten virkojen tehtävä on auttaa jokaista kristittyä rakentumaan ja kasvamaan, tulemaan valmiiksi, niin että jokainen voisi osallistua yhteiseen työhön. Tämä on siis kehotus kristilliseen aikuisuuteen, jossa osaamme olla vastuullisia ja elää saamamme kutsun arvoisesti.

Kristillinen aikuisuus on tärkeää, koska ilman sitä olemme Paavalin mukaan kuin myrskyssä heittelehtivä vene. Emme osaa itse päätellä, mikä on Jumalan tahto ja niin melkein kuka tahansa voi johtaa meitä harhaan.

Ennen kaikkea kristillinen aikuisuus johtaa yhä suurempaan yhteyteen. Ymmärrämme riippuvuutemme Kristukseen, joka on pää ja yhteytemme kanssasisariin ja -veljiin. Ja silloin osaamme rakentua ja rakentaa rakkaudessa Jumalan valtakuntaa yhdessä.

Paavali siis haastaa meitä tutkimaan itseämme ja tekemään parannusta. Ymmärrämmekö oikeasti olevamme Jumalan valtakunnan kansalaisia ja osaammeko elää sen mukaisesti rakastaen, kuten Jumala rakastaa meitä? Pyrimmekö rakentamaan yhteyttä ja rauhaa? Haluammeko kasvaa Kristuksessa ja rakentaa yhdessä muiden kanssa.

**************************************************************

Elä rakkaudessa

Efesolaiskirje 4:25–5:2 

Luopukaa siis valheesta ja puhuka toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. (Ef. 4:25–5:2)

1. Elä rakkaudessa pysymällä totuudessa

Ensimmäiseksi Paavali kehottaa pysymään totuudessa. Valheesta luopuminen ei tarkoita vain sitä, että ei valehtele, vaan se viittaa tässä laajemminkin asenteisiin ja koko elämään. Kehotus rinnastuu Paavalin usein antamaan ohjeeseen luopua entisestä elämästä.

Entinen elämämme Jumalan valtakunnan ulkopuolella perustuu valheeseen, vaikka emme erityisesti olisikaan valehdelleet. Kun elämme erossa Jumalasta emme elä elämäämme, kuten se on tarkoitettu. Elämämme on siis tavallaan näennäistä, valetta.

Valheesta luopumisen vastapainoksi Paavali kehottaa puhumaan keskenämme totta. Tämä rinnastuu valheesta luopumisen kanssa siinä, että erityisesti meitä kehotetaan puhumaan totta uskonveljien ja -sisarten kanssa. Se ei tietenkään tarkoita, että uskosta osattomille saisimme valehdella, miten tahdomme.

Totuuden puhumisessa onkin sama ajatus kuin valheesta luopumisesta. Se ei tarkoita vain sitä, että puhumamme asiat pitävät paikkansa. Totuus on sitä laajempi käsite. Meidän tulee puhua totuutta, oikeita asioita, tärkeitä ja rakentavia asioita. Samantapaisesta on kyse tämän jälkeen, kun Paavali kehottaa meitä puhumaan sitä, mikä on hyvää ja hyödyllistä kuulijalle.

Totuudessa pysymiseen liittyy myös Paavalin opetus vihastumisesta. Mielenkiintoista on, että hän ei kiellä meitä vihastumasta tai riitelemästä. Saatamme helposti ajatella, että tällaiset negatiiviset tunteet olisivat väärin, mutta eivät ne ole. Ne ovat luonnollisia tapoja reagoida ja niiden peittäminen olisi tavallaan valehtelemista.

Pääasia vihastumisen ja riitelyn kohdalla on, että pyritään pitämään maltti ja järki mukana, niin että se ei johda syntiin. Vaikka vihastuisimmekin, meidän tulee pyrkiä solmimaan riitamme. Paavalin ohje sopia riidat ennen nukkumaanmenoa on ohje, jota nykyaikanakin voitaisiin suositella. Nukkuminen nimittäin tavallaan sementoi tilanteita ja yön jälkeen voi olla vaikeampi lähteä hakemaan sovintoa. Ja kyllähän sitä nukkuukin paremmin, kun riidat on ennen sitä sovittu.

2. Elä rakkaudessa tekemällä hyvää

Toiseksi Paavali kehottaa tekemään hyvää. Hän ottaa esimerkiksi varkaan, jonka tulee varastamisen sijaan tehdä töitä ansaitakseen toimeentulonsa. Tämä on ihan päivänselvä ohje. Mutta tälläkin kertaa Paavalilla on suurempi kuva mielessä. Ensinnäkin Paavali puhuu hyväntekemisestä, ei vain työstä, josta saadaan toimeentulo. Kehotus koskee siis rikkovan ja vahingoittavan toiminnan muuttamista rakentavaksi ja korjaavaksi. Toiseksi varastaminen voidaan nähdä tässä yleisenä pyrkimyksenä päästä elämässä helpommalla toisten kustannuksella.

Vielä Paavali laajentaa ja perustelee kehotustaan. Varkaan ei tule lopettaa varastamista ja alkaa tekemään töitä vain ansaitakseen toimeentuloaan ja ollakseen jälleen kunnon kansalainen. Paavalin mukaan tulee mennä vielä pidemmälle. Työn tekemisen päämääränä on toisten auttaminen, jotta olisi jotain, jota voi antaa tarpeessa oleville.

Paavalin ohje hyväntekemiseen on lähellä John Wesleyn laatimia yleisiä ohjeita. Ja ehkä Wesley olikin ajatuksen löytänyt juuri tästä. Wesley laati yleiset ohjeet metodistisille pienryhmille säännöksi. Ne ovat: 1. Älä tee pahaa, 2. Tee hyvää ja 3. Pysy Jumalan rakkaudessa. Wesleyn ajatus siis oli sama kuin Paavalillakin. Ei riitä, että olemme tekemättä pahaa, vaan meidän tulee myös tehdä hyvää.

Kehotuksessaan hyvän tekemiseen Paavali vetoaa Pyhään Henkeen, joka on annettu meille sinetiksi. Se viittaa tietenkin siihen, että uskoon tullessamme ja uudestisyntyessämme me saamme Jumalan Pyhän Hengen. Jumala itse Pyhässä Hengessä asuu meissä. Se toimii sekä vakuutena, että olemme pelastettuja, mutta myös voiman lähteenä Jumalan tahdon mukaisessa elämässä.

Pyhän Hengen sinetti on kuin Jeesus-paita tai kalamerkki auton puskurissa. Tällainen ulkoinen merkki, joka kertoo, että olemme uskossa, tuo samalla myös hieman erityisemmän vastuuntunteen siitä, että pitää käyttäytyä ihmisiksi. Kalamerkin autoonsa laittanut henkilö harvemmin haluaa törppöillä tahallaan liikenteessä. Samoin Jeesus-paita päällä koittaa olla mahdollisimman fiksusti.

3. Elä rakkaudessa olemalla lempeä

Kolmanneksi Paavali kehottaa meitä olemaan lempeitä. Ystävällisyys ja lempeys tarkoittavat, että pyrimme aidosti noudattamaan Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäisiämme. Meidän tulisi pyrkiä rakentamaan rauhaa ja antamaan anteeksi.

Tämä kehotus muistuttaa meitä siitä, että kyse ei ole vain tunteista. Muutenhan olisimme pulassa, sillä on ihan mahdotontakin rakastaa jokaista tunnetasolla. Rakkaus on paljon muutakin kuin tunnetta. Jopa parisuhteessa se on yhtä lailla tietoinen päätös kuin tunnekin. Ollaksemme lempeitä ja rakastavia, meidän on päätettävä pyrkiä olemaan sellaisia. Meidän tulee opetella ja harjoitella sitä. Lisäksi voimme rukoilla Jumalaa, että hän opettaisi meitä rakastamaan, kuten hän rakastaa meitä.

Ja tämä johtaakin meidät Paavalin hienoon loppuhuipennukseen. Kaikki nämä kehotukset eivät ole pelkästään käskyjä ja taakkoja meille, vaan samalla Paavali opettaa meitä siitä, millainen Jumala on. Tässä katkelman lopuksi Paavali perustelee kehotuksiaan sillä, että Jumala on antanut meille anteeksi ja rakastanut meitä. Hän on juuri kaikkea sitä hyvää, mitä Paavali kehottaa meitä tavoittelemaan.

Jumala puhuu meille vain totta. Hän haluaa antaa meille parastaan. Hän armahtaa ja antaa anteeksi. Hän rakastaa. Hän on ottanut meidät lapsikseen ja on antanut oman Poikansa uhriksi meidän edestämme, että meillä olisi todellinen elämä.

Kiittäkää rakkaudessa

Efesolaiskirje 5: 15-20

 Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. (Ef. 5:15–20)

 Paavali jatkaa opetustaan oikein elämisestä. Tällä kertaa painopiste on kiittämisessä. Jumalan kiittäminen ja ylistäminen saattaa nykyaikana tuoda mieleen lähinnä vain ylistysmusiikin, mutta se on paljon muutakin ja kattaa oikeasti koko elämän kaikkine osa-alueineen.

Tästä Paavalin tekstistä voi löytää kolme osa-aluetta, joilla ylistäminen toteutuu.

 1. Kiitä ja ylistä rakkaudessa viisaasti.

Paavali kehottaa meitä tarkastelemaan sitä, miten elämme, että eläisimme oikein. Vaikka hän viittaa Jumalan tahtoon, hän ei keskity niinkään hyviin tai pahoihin tekoihin, vaan siihen, mikä on viisasta ja järkevää.

Oikein eläminen ei ole vain pyrkimystä välttää pahaa ja tehdä hyvää, vaan se sisältää myös viisaiden ratkaisujen tekemistä ja viisauteen pyrkimistä.

Tyhmyys ja järjettömyys tarkoittavat samaa ja viittaavat suunnittelemattomaan ja harkitsemattomaan toimintaan. Tyhmä ei suunnittele tekojaan ja niiden seurauksia, vaan enemmänkin ajautuu tilanteesta toiseen. Tyhmä saattaa ajautua tekemään pahoja tai vääriä asioita, koska ei ymmärrä omaa vastuutaan tai kokonaiskuvaa.

Viisauden ja ymmärryksen rinnalle Paavali nostaa tarpeen käyttää jokainen hetki oikein sekä Jumalan tahdon tietäminen. Ne kuvaavat hyvin viisautta ja sitä, mikä järjettömältä puuttuu.

Ajan käyttäminen oikein ei tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan olla puuhaamassa jotakin ja omistaa koko elämä vaikkapa orpolasten auttamiselle, kuten äiti Teresa teki. Ennemminkin se tarkoittaa sitä, että otamme ajasta ja tilanteista hyödyn irti, olemme tarkkana ja valveilla, niin että kun saamme esimerkiksi tilaisuuden tehdä hyvää, osaamme myös hyödyntää sen.

Jumalan tahdon tietäminen tarkoittaa ensi sijassa Jumalan tuntemista ja kasvamista hänessä. Se tarkoittaa sitä, että olemme vastuuntuntoisia ja olemme tutustuneet Jumalaan niin, että osaamme tehdä itsenäisesti valintoja, jotka noudattavat hänen tahtoaan.

Kun kasvamme Kristuksessa ja opimme elämään viisaasti hänen tahdossaan, meidän elämästämme, teoistamme ja valinnoistamme tulee käytännön ylistyslaulu Jumalalle.

 2. Kiitä ja ylistä rakkaudessa raittiisti.

Seuraavaksi Paavali kehottaa meitä olemaan juopumatta viinistä ja antamaan Hengen täyttää itsemme. Tämä kehotus ymmärretään usein väärin. Erityisesti karismaattisissa piireissa saatetaan nähdä, että tässä viitataan siihen, että Pyhän Hengen täyteys on alkoholista juopumiseen verrattava kokemus. Että Hengellä täyttynyt käyttäytyy osittain samalla tavoin kuin juopunut, hoippuu ja hoipertelee. Siitä ei ole kuitenkaan kyse.

Sen sijaan Paavali asettaa tässä viinistä juopumisen ja Hengen täyttämänä olemisen vastakohdiksi. Ne eivät ole samanlaisia kokemuksia. Paavali sanoo, että juopumisesta tulee rietas meno. Kreikan sana, jota Paavali käyttää, voidaan kääntää monellakin tavalla. Ehkä tähän sopivin olisi holtiton tai hallitsematon. Juopuminen vie ihmisen harkinta- ja ajattelukykyä. Hän menettää kyvyn toimia normaalisti ja lisäksi alkoholi poistaa estoja, joka voi johtaa myös hölmöilyyn ja jopa syntiin. Juopuminen on siis oikeastaan konkreettinen esimerkki tyhmästä ja järjettömästä toiminnasta.

Sen sijaan Hengen täyttämänä oleminen on hereillä ja valppaana olemista. Se on kasvamista, oppimista, ymmärtämistä ja kykyä tehdä asioita. Juopumisen ja Hengellä täyttymisen ero on siis itsekontrolli ja arvostelykyky tai niiden puute. Siksi tällä jakella ei voi perustella niitä karismaattisia ilmiöitä, joissa ihminen menettää kontrollin. Se ei tarkoita, etteikö Pyhä Henki voisi vaikuttaa joissakin sellaisia reaktioita, mutta ainakaan tässä kohtaa Paavali ei puhu sellaisesta.

Paavali ei tässä myöskään kiellä alkoholin käyttämistä. Hänen pääpainonsa on juopumisessa, joka aiheuttaa kontrollin puutetta. Parin alkoholiannoksen nauttiminen vaikkapa aterialla tai hyvässä seurassa ei siis haittaa. Antoihan Paavali itsekin ohjeeksi Timoteukselle juoda hieman viiniä vatsavaivoihinsa. Hän esittää siis kaksi vastakkaista asiaa, joista toinen on monin verroin toista parempi. Toisesta on itse asiassa pelkkää hyötyä ja hyvää ja toinen todennäköisesti aiheuttaa pahaa.

Hengen täyttämä oleminen ei tarkoita suoraan sitä, että Pyhä Henki olisi se, joka täyttää meidät, vaan Pyhä Henki on ennemminkin täyttäjä, joka täyttää meitä erilaisilla asioilla. Tämän voisi siis sanoa toisin niin, että annamme Hengen täyttää itsemme hengellisillä asioilla, joita Jumala meille antaa rakennukseksemme ja voimaksemme. Silloin Pyhä Henki meissä vaikuttaa ylistämistä ja kiittämistä, mikä tulee ilmi kolmannessa kohdassa.

 3. Kiitä rakkaudessa luovasti.

Lopuksi Paavali kehottaa kiittämään ja ylistämään erilaisin lauluin. Oikeastaan tämä osa kehotusta on tosiaan suoraa seurausta siitä, että Pyhä Henki täyttää meitä. Emme nykyään enää tiedä varmaksi, mitä tässä mainitut psalmit, ylistysvirret ja hengelliset laulut ovat. Luultavasti osa oli psalmeja, joita löytyy Psalmien kirjasta, tai muita juutalaisia lauluja Jumalasta. Osa oli ehkä kristittyjen laatimia lauluja Jeesuksesta. Tällaisia lauluja ja niiden katkelmia löytyykin varsinkin Paavalin kirjeistä. Osa saattoi olla jumalanpalveluksessa syntyviä spontaaneja ylistyslauluja.

Emme edes tiedä, miltä Paavalin ajan laulut kuulostivat. Olivatko ne virren kaltaisia sävelmiä vai juutalaistyyppisiä lauluja? Paavali ei tässä myöskään määrittele soittimia, joilla soitetaan. Pääajatus Paavalilla onkin sisällössä ei tyylilajissa tai tekniikassa. Niinpä voisimme tämän soveltaa hyvin nykyaikaan ajatellen, että meille tämä tarkoittaa sekä vanhoja virsiä kuin uudempia hengellisiä lauluja ja ylistysmusiikkia.

Laulujen laulaminen on ehkä se tutuin ylistyksen muoto, mikä meilläkin on. Laulaminen on myös ihmisille hyvin luonnollinen tapa. Se ei ole vain kristittyjen yksinoikeus, vaan todennäköisesti kaikissa uskonnoissa jumalanpalvelukseen laulut kuuluvat kiinteänä osana. Lauluja on käytetty aina myös opettamiseen. Meistäkin moni varmaan muistaa erilaisia lauluja, jotka sisältävät muistisääntöjä aakkosista, Uuden testamentin kirjeistä tai jostakin muusta. Soinnulliset runot ja laulut ovat muodoltaan sellaisia, että ne jäävät mieleen ja siksi ne soveltuvat opettamiseen hyvin.

Saatamme laulaa myös muuten. Yksin ollessamme. Kotitöitä tehdessämme. Hermostuessamme tai onnellisena.

Laulun ja musiikin hyöty on myös siinä, että se vaikuttaa tunteisiimme. Se herättää muistoja ja tunnelmia. Se innostaa ja rauhoittaa. Esimerkiksi Daavid soitti kuningas Saulille, kun tämä oli ahdistunut. Profeetta Elisa taas kutsui soittajan soittamaan, kun häntä pyydettiin profetoimaan. Musiikki auttaa meitä myös keskittymään asioihin ja kiinnittämään huomiotamme esimerkiksi Jumalaan.

Mutta Paavalin kehotusta laulaa ei tarvitse nähdä pelkästään musiikin kautta. Yhtä hyvin sen voi nähdä kehotuksena kiittää ja ylistää luovasti. Osa Jumalan kuvana olemista on se, että osaamme hänen laillaan olla luovia. Pystymme tekemään taidetta eri muodoissaan, ajattelemaan monimutkaisia ajatusrakennelmia ja ratkaisemaan ongelmia. Meidän ei siis tarvitse masentua, jos emme ole lainkaan musikaalisia. Voimme silti ylistää Jumalaa jollakin toisella tapaa.

 Tiivistettynä Paavalin opetus on, että meidän tulisi pyrkiä elämänasenteeseen ja -tapaan, jossa huomiomme on Jumalassa, hänen tahdossaan, ja pyrimme korottamaan häntä. Tämä tapahtuu kasvamalla Kristuksen tuntemisessa ja halussa rakentua. Se on sitä, että pyrimme olemaan järkeviä, valveutuneita ja vastuuntuntoisia. Silloin annamme Pyhän Hengen täyttää meitä kaikella hengellisellä hyvällä, mitä Jumala antaa ja se synnyttää meissä kiitosta ja ylistystä, joka ilmenee kaikissa elämämme osa-alueissa.

*****************************************************

Kulkekaa rakkaudessa

Efesolaiskirje 6:10–20

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.

Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee. (Ef. 6:10–20)

Paavali summaa Efesolaiskirjeen lopussa opetuksensa kristittynä elämisestä kuvalla taisteluvarustuksella. Kuvaus oli tuttu Paavalin lukijoille, sillä se noudatti aika pitkälle Rooman valtakunnan sotilaan varustuksia.

Vaikka kuvauksessa puhutaan selvästi hengellisestä taistelusta tai sodankäynnistä, se on kuitenkin aika konkreettista ja arkipäiväistäkin. Kuvauksellaan Paavali antaa meille välineitä uskonvaellukseemme. Siksi hän ehkä onkin valinnut näin räväkän kuvan meille esimerkiksi. Toisaalta herättämään ja kiinnittämään huomiomme, mutta myös osoittaman aiheen vakavuutta.

Paavali näyttää meille kolme asiaa, jotka tulee tiedostaa, jotta vaeltaa uskossamme perille saakka.

Tiedosta, että meitä vastaan hyökätään

Ensimmäiseksi Paavali kiinnittää huomiomme taisteluun. Meitä vastaan hyökätään. Hän tekee kuitenkin heti alussa selväksi, että vihollinen ei ole toiset ihmiset. Tämä on tärkeää muistaa, sillä helposti keskitymme juuri ihmisiin. Puheemme on helposti me-ne-muotoista ja uskosta osattomat tai toisin ajattelevat leimataan tavalla tai toisella vääriksi.

Muistan eräänkin julistuksen, jossa puhuja viittasi uskoa vastustaviin ihmisiin vihollisina ja suorastaan demonisina. Tällainen ajattelu ja puhe johtaa kuitenkin siihen, että alamme nähdä seurakunnan ulkopuoliset ihmiset lähinnä käännytyskohteina ja potentiaalisina uhkina uskollemme. Se on aivan päinvastaista, miten Jeesus toimi. Hän nimenomaan tietoisesti pyrki viettämään aikaa uskosta osattomien parissa, välitti heistä ja näin saikin pilkkanimen ”Syntisten ystävä”.

Paavali siis sanoo heti alkuun, että ihmiset eivät ole vihollinen, vaan Paholainen. Se vastustaa Jumalaa ja yrittää tuhota Jumalan suunnitelmat hävittämällä hänen seurakuntansa. Paavali sanoo, että taistelumme on hengellistä. Se tarkoittaa, että vastassamme ei ole ihmisten epäusko tai syntisyys, vaan meille näkymätön henkivalta, joka oikeasti taistelee Jumalaa vastaan.

Tässäkin kannattaa kuitenkin pitää jalat maassa, sillä helposti ajaudumme ajatuksissamme ääripäihin, jotka eivät auta millään lailla. Ensinnäkin voimme olettaa, että mitään persoonallista pahaa ei olekaan. Paholaisen uhka ei ole todellinen, vaan maailman pahuus on seurausta ihmisen omista pahoista teoista.

Toiseksi voimme ajatella, että paha on paljon enemmän, mitä se oikeasti on. Saatamme nähdä paholaisen vaikutusta kaikessa. Vastaavasti ajattelemme, että sitä vastaan pitää taistella oikein erityisellä tavalla.

Todellisuus on näiden keskellä. Persoonallinen paha on olemassa. Se vaikuttaa maailmassa siinä missä Jumalakin. Se ei kuitenkaan ole tasavertainen Jumalan kanssa, vaan itse asiassa se on jo Jeesuksen sovitustyön tuloksena kukistettu. Siksi se yrittää valheilla ja huijauksilla harhauttaa meidät oikealta tieltä.

Pahan hyökkäys voi olla monenlaista. Sen päämäärä on kuitenkin tavalla tai toisella johtaa meidät harhaan uskostamme. Yksilöuskovan tai seurakunnan kohdalla hyökkäys voi olla jokin oikea syntiin johtava kiusaus, mutta se voi olla myös jokin harhauttava asia, mikä vie huomiomme ja voimavaramme toissijaisiin.

Tiedosta, miten pukeutua Jumalan tarjoamaan varustukseen

Toiseksi Paavali esittelee meille keinon taistella vastaan. Se on Jumalan antama taisteluvarustus. Kehotus pukeutua siihen viittaa vahvasti kasteeseen. Sellaisena se onkin yhtenevä Paavalin muissa kirjeissä esiintyvän opetuksen kanssa siitä, miten pukeudumme vanhurskauteen tai uuteen ihmiseemme.

Kielikuva ontuu tietenkin siinä, että jos se kuvaa kastetta, niin mehän olemme jo pukeutuneet eikä erillistä kehotusta tarvittaisi. Kehotus viittaakin enemmän siihen, että tiedostamme, taisteluvarustuksen olemassaolon ja mitä siihen kuuluu.

Taisteluvarustus on enimmäkseen puolustusta varten. Se viittaa edellä mainittuun hyökkäykseen puolustautumiseen, mutta myös siihen, että me emme ensi sijassa ole hyökkääjiä. Hyökkäys on jo tapahtunut ja taistelu on sen suhteen voitettu Jeesuksen työssä. Siksi emme tarvitse hyökkäysaseita.

Taisteluvarustuksesta Paavali nostaa joitain osia. Ensimmäisenä on totuus. Se on luovuttamaton osa uskoamme ja evankeliumin perusta. Maailma elää valheen vallassa, synti on rikkonut alkuperäisen luomakunnan ja Jumala on Jeesuksessa tuonut totuuden maailmaan.

Toisena on vanhurskaus. Se viittaa ennenkaikkea Jumalan vanhurskauteen ja hänen oikeudenmukaisuuteensa. Se viittaa myös sovitukseen, siihen että meidät on Jeesuksessa sovitettu ja Jumala tulee korjaamaan koko maailman.

Kolmantena on rauhan evankeliumi. Maailmassa on synnin vuoksi sotatila. Ihmisen ja Jumalan välit ovat rikkoutuneet ja myös ihmisten keksinäiset välit ovat enemmän ja vähemmän rikki. Jumalan evankeliumi tuo tähän kaikkeen rauhan, sovinnon. Se korjaa rikkoutuneet välit ja synnyttää rakkauden.

Neljäntenä on usko, joka turvautuu kaikessa Jeesukseen. Se on sen tiedostamista, että me emme itsessämme voi välttämättä paljoa, mutta Jeesus meidän kanssamme on voittaja.

Viidentenä on pelastuksen kypärä, joka muistuttaa meitä siitä, että me olemme Jumalan lapsia, pelastetut vihollisen käsistä.

Kuudentena ja viimeisenä on Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Tämä ei viittaa niinkään Raamattuun, mikä ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen, vaan evankeliumin sanaan, jonka Jumala on antanut. Raamatussa monessa kohtaa sanotaan, miten Jumala tuhoaa vihollisensa sanallaan ja virvoittaa sanallaan omiaan. Sanallaan hän on myös luonut maan. Jumalan sana paljastaa totuuden, tuo sovituksen ja tuomion sekä uudistaa kaiken.

Paavali antaa myös ohjeen, miten tähän taisteluvarustukseen pukeudutaan. Se tapahtuu rukoillen. Paavali ei tarkoita, että rukoilemme esimerkiksi Jumalan pukevan meidän päällemme sen tai että rukouksessa kävisimme jotakin erityistä taistelua hengen maailmoissa. Sen sijaan hän tarkoittaa rukouksen olemusta, yhteyttä Jumalaan. Rukouksessa me keskustelemme kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, olemme konkreettisesti hänen edessään. Ja mitä enemmän vietämme aikaamme hänen kanssaan, sitä vahvemmin me myös olemme pukeutuneet hänen tarjoamaansa taisteluvarustukseen.

 Tiedosta, miten pysyä pystyssä ja vahvana

Kolmanneksi Paavali kertoo meille, miksi meidän tulee tiedostaa olevamme hyökkäyksen kohteena ja että Jumala tarjoaa meille taisteluvarustusta. Jotta voisimme taistella ja selvitä pystyssä pysyen. Että kestäisimme ja jaksaisimme loppuun saakka.

Perusta taistelulle ja pystyssä pysymisessä ei ole meissä, vaan Jumalassa. Lopulta sekä se, että olemme hyökkäyksen kohteita, että sitä varten annettu taisteluvarustus ohjaavat huomiomme Häneen. Ja tämä onkin Paavalin opetuksessa hienoa. Salaisuus menestyksekkääseen uskonelämään ei ole teologisissa tutkinnoissa, ihmeellisissä armolahjoissa ja kokemuksissa tai muussa sellaisessa. Se on yhteydessä.

Siinä missä rukous, yhteys Jumalaan, on se, millä me puemme hänen antaman taisteluvarustuksen päällemme, se on myös se, mikä auttaa meidät pysymään pystyssä. Ja kyse tosiaan on yhteydessä. Yhteydessä Jumalaan ja yhteydessä toisiimme. Kun luette tämän katkelman loppuun, niin siellä tulee selvästi ilmi se, että emme rukoile Jumalaa vain omien asioidemme ja taisteluidemme vuoksi, vaan myös muiden puolesta.

Paavali kehottaa rukoilemaan hänen puolestaan. Tämän voisi muuttaa myös muotoon, että rukoilkaa toistenne puolesta. Kun teemme niin me kannamme toinen toisiamme, kuljemme yhteisessä rintamassa.

 

************************************************